Usein tarinoiden kautta jokin nopeasti katsottuna mitäänsanomaton esine tai kuva nousee aivan uudella tavalla esille. Kemijärven kotiseutumuseo on siitä mainio vierailupaikka, että siellä pääsee tutustumaan 1700- ja 1800-lukujen aikaiseen talonpoikaiselämään oikeiden ihmiskohtaloiden kautta. Museo on täynnä mukaansatempaavia ja lumoavia tarinoita niistä ihmisistä, jotka paikkaa parisataa vuotta sitten asuttivat. Keitä nämä ihmiset oikein olivat, millaista heidän elämänsä oli ja miltä maailma näytti heidän silmissään? Kaikkeen tähän ja moneen muuhunkin kysymykseen saa vastauksen käymällä vanhaa peräpohjolaista elämää kuvastavassa Kemijärven kotiseutumuseossa!

Museon juuret ulottuvat 1700-luvun puolelle tarkemmin ottaen vuoteen 1760, jolloin muuan Pekka avioitui ja osti uuden puolisonsa kanssa kodikseen raivatun uudistilan. Parikymmentä vuotta myöhemmin jo kasvanut perhe koki karmean kohtalon kun isorokon myötä menehtyivät perheen isä, äiti sekä vanhin lapsi. Taloa jäi asuttamaan seuraavaksi vanhin lapsi seitsemän sisaruksensa kanssa. Enää Kemijärven kotiseutumuseota ei tietenkään asuta Särkelän suku tai mikään muukaan suku, vaan sen omistaa Kemijärven Kotiseutuyhdistys, joka myös ylläpitää museoaluetta. Museo itsessään avattiin 1970-luvun puolivälissä, mutta siihen ryhdyttiin keräämään asiaankuuluvaa tarpeistoa jo vuosikymmen aikaisemmin.

Tämä sekä lukemattomat muut museotalossa aikoinaan asuneet henkilöt Särkelän suvussa ja heidän tarinansa odottavat kuulijoitaan museon päärakennuksessa sekä sen ympärillä olevissa pienemmissä rakennuksissa. Heti päärakennukseen astuessa avautuu silmien eteen vaikuttavan hyvinsäilynyt kokonaisuus, joka vastaa häkellyttävän aidontuntuisesti 1900-lukulaista talonpoikaistyyliä. Yläkertaan on rakennettu kiehtova näyttely esittelee muun muassa ikivanhoja leikkikaluja lapsille, joista osa saattaa olla tuttuja vielä viime vuosisadan alkuvaiheissa lapsuuttaan eläneille. Löytyypä yläkerran näyttelystä myös pieni vaatemallisto tutustuttavaksi. Kun päärakennuksesta kulkee piha-alueen aittoihin, navettaan, talliin tai saunarakennukseen, löytää niistäkin mielenkiintoisia esineitä ja työkaluja, joita siihen aikaan oli tapana käyttää.

Museon päärakennus oli aikanaan keskikokoiseksi luokiteltava talo, jota kutsuttiin ja joka vielä nykyäänkin tunnetaan Sepäntalona. Tämä on perua siitä, että siinä 1700-luvulta saakka asunut suku toimi sepän ammatissa sukupolvesta toiseen. Sepän ammatin lisäksi täällä pääsee perehtymään perinpohjaisesti etenkin Kemijärven alueelle tyypillisiin elinkeinoihin, joita olivat maatalouden ja metsätalouden ohella myös poronhoito, kalastus sekä metsästys.