1800-luvun taitteessa Suomessa viljeltiin laajalti maata, niin Kemijärven alueella kuin kaikkialla muuallakin, missä maa vain oli viljelykelpoista. Useimmiten tiluksilta löytyi pääasiallinen viljelykseen tarkoitettu pelto, josta saatiin vuoden tärkein sato ennen ankaran talven tuloa. Jotkut tilat saattoivat myös pitää tilan laitamilla ulkopeltoja, jotka kynnettiin metsikköiselle alueelle. Niissä maa ei ollut yhtä alavaa, mutta siellä pystyi viljelemään esimerkiksi kauraa rehutarpeiksi. Pieniä kasvimaitakin saattoivat talonpojat maillaan pitää. Yleisimpiä kasveja tällaisilla pienemmillä palstoilla olivat muun muassa herne, kaali, peruna ja porkkana, mutta myös hamppu ja tupakka olivat varsin tavanomaisia viljelyskasveja parisataa vuotta sitten. Suomen maataloutta on aina leimannut haastavuus, jonka karu luontomme ja pitkät ja ankarat talvet sille asettavat.

Kemijärven kotiseutumuseonkin pihapiiristä löytyy tallin ohella navetta. Jos saa tilaisuuden vierailla vanhoilla talonpoikaistiloilla eri puolilla Suomea, tulee silloin nopeasti huomaamaan, että eri puolilla Suomea oli käytäntö karjanpidon suhteen vaihteleva. Muun muassa varsinaissuomalaisilla ja satakuntalaisilla tiloilla tyypillistä oli se, että rakennukset ympäröivät keskelle tilaa jäävää suojattua piha-aluetta. Tämä keskelle jäävä piha jaettiin kahtia siten, että toisella puolella oli asuinrakennuksia ja toisella suojella karjasuojia. Tämä ei kuitenkaan ollut tapana maamme keskiosissa eikä myöskään Itä-Suomessa tai pohjoisemmassa. Kemijärven kotiseutumuseokin havainnollistaa, että näillä alueilla karjaa oli tapana säilyttää navetassa. Siihen aikaan tämän tyyppisissä navetoissa ei ollut niin nuukaa, vaikka lantaa kertyikin paksu kerros navetan lattialle. Navetta siistittiin lannasta pari tai kolme kertaa vuoden aikana. Läntisessä Suomessa karjoille rakennetut suojarakennukset pidettiin yleisesti ottaen huomattavasti siistimmässä kunnossa – olivathan ne lähellä ihmisten asuinrakennuksia. Näistä karjasuojista siivottiin sonta jopa joka päivä.

Mielenkiintoinen yksityiskohta eroista läntisen Suomen sekä muun Suomen välillä oli se, että varsinaissuomalaisille karjasuoja oli pihatto. Kymenlaaksossa navetasta puhuttiin kärjeltänä ja Karjalan alueella siitä kutsuttiin lääväksi. Hämäläiset ja osittain myös pohjalaiset puhuivat ometasta.

Maantieteelliset erot merkitsivät suuresti etenkin maanviljelyksessä. Mikäli pohjoisemman Suomen alueen vanhat tavat ja käytännöt kiinnostavat, ei siihen löydy montakaan yhtä havainnollistavaa paikkaa kuin Kemijärven kotiseutumuseo, joka tarjoaa läpileikkauksen 1800-lukulaiseen arkeen maanviljelijänä.