Suomalaiseen kulttuuriin sauna on kuulunut olennaisena osana jo tuhansien vuosien ajan. Aina siitä lähtien kun olemme rakentaneet pysyvämpiä asuinsijoja, on niiden yhteyteen usein pystytetty myös jonkinlainen saunarakennus. Myös Kemijärven kotiseutumuseon pihapiiristä löytyy savusauna, jollainen oli hyvin tyypillinen 1700-luvun loppupuolella, jolloin tilalle alettiin rakennuksia pystyttää.

Savusauna oli niin Kemijärvellä kuin lähes jokaisessa muussakin suomalaisessa pitäjässä todella yleinen näky ja toisinaan jopa elinehto. Yleisin saunatyyppi aina 1900-luvun alkuun saakka oli savusauna, joka useimmiten rakennettiin hirsipuusta. Saunan merkitys on selvästi arvattavissa myös kotiseutumuseon pihalla käyskennellessä, kun miettii, millaista elämä tuohon aikaan oli. Sauna oli tuohon aikaan maatilalla yksi puhtaimmista paikoista, ellei kaikkein puhtain paikka, ja sieltä oli saatavilla myös lämmintä ja tarvittaessa tulikuumaa vettä. Hygieniaa ei vielä tuohon aikaan arvostettu yhtä suuresti kuin tänä päivänä, mutta jo silloin tiedettiin, että sauna tarjosi parhaat mahdolliset puutteet sairaiden ihmisten parantamiseen sekä esimerkiksi vauvan synnyttämiseen. Tuohon aikaan uskottiin, että liiallinen valo ei tee hyvää synnyttäjälle tai vauvalle, joten hirsimökkin rakennettu pimeä savusauna oli mitä mainioin paikka synnyttää jälkikasvua. Sauna pysyi lämpimänä silloinkin kuin ulkona paukkuivat talvipakkaset kiivaimmillaan, joten tuskin mikään muu paikka olisikaan ollut tähän tarkoitukseen mukavampi kuin sauna.

Sauna ulottui vielä parisensataa vuotta sitten suomalaisen ihmisen elinkaarella itse asiassa aina ensimmäisistä hetkistä aina hänen vihoviimeisiin hetkiin. Usein kuollut ihminen siirrettiin saunatiloihin siksi aikaa kunnes hänelle oli saatu järjestettyä hautapaikka ja asiaankuuluva seremonia. Vainajan vuode asetettiin saunaan ja sinne hänet pistettiin maata odottamaan viimeistä leposijaansa. Saunassa sai sitten käydä heittämässä viimeiset jäähyväiset menehtyneelle omaiselle tai kyläläiselle. Näin saattoi olla myös Kemijärvellä, vaikkei museo sitä suoraan kerrokaan.

Kun Kemijärven kotiseutumuseon savusaunaan astuu sisään, voi sen todeta edustavan tyypillistä suomalaista perinnesaunaa. Sieltä löytyy ainoastaan yksi hämärä ja tummaseinäinen löylyhuone kiukaalla sekä puulauteilla. Sähkösaunasta ei vielä tuolloin ollut tietoakaan, sillä kaupunkisaunoissa sähkökiukaat alkoivat yleistyä vasta 70-luvulla – kaksisataa vuotta sen jälkeen kun Kemijärven seudulle pystytettiin Sepäntalo ja sen yhteyteen savusauna.