Joku saattaa koulutunneilta muistaa, että talonpoikaissäädyn koko oli kaikista säädyistä mittavin. Talonpoikaissäätyyn lukeutuivat kaikki maatalouden parissa työskentelevät, joihin kuuluivat yhtä lailla niin talolliset kuin tilattomatkin, vaikka näiden kahden ryhmän ero olikin varsin merkittävä. Siinä missä talonpoika saattoi periä itselleen oman sukutilan, joka saattoi olla melko laajakin, oli talollisella viljeltävänään osa jonkun muun tilasta. Tilattomilla ei puolestaan ollut sitäkään etua, vaan he saattoivat toimia maanviljelijänä jonkun toisen leivissä. Juuri talonpoikaiselämää ja elämää 1800-luvun maaseudulla Suomessa päästään kokemaan esimerkiksi Kemijärven kotiseutumuseossa, joka tarjoaa siihen hyvin autenttiset puitteet.

Talonpoikien ja muiden maanviljelijöiden säädystä seuraava ylöspäin oli porvaristo, joka vastaa nykyajan keskiluokkaa. Porvaristoväkeä löytyi lähinnä kaupungeista, joista merkittävimpiin Suomessa lukeutuivat Turun, Oulun ja Helsingin kaltaiset kaupunkikeskittymät. Koska maaseudulla ei ollut lupaa käydä kauppaa, käytiin sitä kaupungeissa sitäkin ahkerammin. Vaikka hyppy talonpoikaissäädystä porvaristoon oli varsin merkittävä, mahtui myös porvarissäädyn sisään varsin laaja skaala eri elintasoa eläviä ihmisiä, sillä porvareiden joukossa oli todella rikkaita kuin myös hieman köyhempiäkin henkilöitä. Jotkut porvariston edustajat kuuluivat vauraisiin kauppiassukuihin, joissa elintaso oli käytännössä aatelistasoa.

Kolmas suuri säätyluokka oli pappisto, joka oli ehdottoman kunnioitettava ja vastuussa monesta tärkeästä tehtävästä yhteiskunnasta. Pappisto oli se sääty, joka oli tiiviiten tekemisissä talonpoikaissäädyn kanssa. Kemijärven kotiseutumuseossa kävijöille pappilan rooli pienissä maalaispitäjissä avautuu enemmän, mutta lyhyesti kuvailtuna pappilassa viljeltiin yhtä lailla ruokaa omaan käyttöön kuin millä tahansa maatilalla, mutta lisäksi pappiloiden tehtävänä oli tuoda talonpojille uutta maanviljelystietämystä ja uusia tapoja viljellä maata. Papit pitivät huolen siitä, että alimmatkin yhteiskuntaluokat pyrkivät elämään nuhteetonta elämää ja etteivät köyhätkään joutuisi täysin mieron tielle.

Korkein ja ylhäisin säätyluokka olivat säätyläiset, joiden erityinen piirre oli oppineisuus ja sivistyneisyys. Tässä säädyssä noudatettiin eurooppalaisia yläluokkaisia tapoja. Tämä herraskainen sääty piti sisällään eri ammatin edustajat lääkäreistö kauppiaihin, virkamiehiin ja opettajiin. Mikäli säätyläiset asuttivat maaseutua, oli heidän kotinsa näyttävä herraskartano. Kaupungin säätyläiset asuttivat virkataloja. Vielä 1800-luvulla säätyläisten keskuudessa puhutuin kieli oli ruotsi, joka erottikin säädyn selkeästi muista säädyistä.