Nykyään suomalaiset naiset elävät melko lailla erilaista elämää kuin naiset 1700-luvulla. Tähän on moniakin syitä aina yhteiskuntarakenteen muutoksista teknologian kehittymiseen ja naisen aseman parantumiseen. Tätä nykyä nainen voi hyvin valita keskittyvänsä esimerkiksi uraansa ja jäädä sille tielleen loppuelämäkseen. Perhe ei ole mikään itsestäänselvyys, vaan naisella on varaa valita, mitä elämällään tekee, eikä kenelläkään pitäisi olla siihen nokan koputtamista.

Kemijärven kotiseutumuseon kaltaisten näyttelyiden kautta on kuitenkin nähtävissä, miten erilaista elämä ylipäätään oli 1700-luvulla ja vielä 1800-luvullakin. Noihin aikoihin nainen oli useimmiten se, joka jäi kotiin lasten synnyttyä ja oli vastuussa lähes täysin lastenhoidosta miehen ansaitessa elantoa perheeseen. Toisaalta myös moni nainen työskenteli etenkin ennen avioliittoa piian tehtävissä. Se oli erinomainen tilaisuus tienata sukanvarteen hieman säästöjä ja samalla myös itsenäistyä ja oppia elämästä. Vaikka moni nykyään kuvitteleekin, että naiset 1700-luvulla avioituivat lähes teini-ikäisinä, ei asian laita kuitenkaan ole näin. Yllättävän moni nainen avioitui jo silloin kohtalaisen myöhään, noin kolmikymppisenä. Aivan kuten nykypäivänä, myös 1700-luvun nainen tahtoi yleensä saavuttaa tietyn taloudellisen itsenäisyyden ja varmistaa pärjäämisensä ennen avioon astumista, vaikka mies jatkossa toisikin leivän pöytään.

Kemijärven kotiseutumuseo kuvaa tyypillistä talonpoikaisarkea. Sen ajan talonpoikaisperheen tyttölapset varttuivat usein ahkeriksi nuoriksi naisiksi, joille paras mahdollisuus ansaita elanto elämässään oli lähteä piikomaan joko oman kylän tai kaupungin säätyläisperheeseen tai joskus jopa paljon pidemmälle. Jotkut lähtivät naapuripitäjään, toiset Oulun, Turun, Kuopion tai Helsingin kaltaisiin suurempiin kaupunkeihin ja jotkut uskaliaat jopa ulkomaille. Palvelusväen tienesteillä ei rikastumaan päässyt, mutta säästöjä se usein kuitenkin toi, ja muutaman vuoden palvelusajan jälkeen moni tyttö sitten avioituikin. Poikien osa oli sen sijaan jäädä perheen työmiehiksi ja periä isänsä talo ja tila. Usein rinnalle löytyi jossain vaiheessa sopiva vaimoehdokas, joka jäi asuttamaan tilaa talonpojan kanssa.

1700-luvun naisten elämästä on kirjoitettu kohtalaisen paljon, joten mikäli aihe kiinnostaa, on siitä mahdollista löytää melko paljon tietoa myös suomenkielisenä. Netistä löytyy runsain mitoin kirjallisuutta, mutta myös monet museot kuten Kemijärven kotiseutumuseo tarjoavat roppakaupalla tietoutta aina pieniä nippelitietoja myöten.